Apiankoulun ympäristötaidetta

Koulu menee purkuun, - se on tiedossa. Mikäs siinä, puretaan pois ja pannaan tilalle sitten ökyasuntoja joihin harvojen kynnet yltää. Siksi kalliita niistä varmaankin muodostuu. Parhaalle paikallehan ne joskus nousevat.

Paikkakunnan omat riiviöt ovat taas purkaneet taiteellisia taipumuksiaan purettavan rakennuksen uudelleen muotoiluun. Kovasti on luovaa ja taiteellista tuo meidän nuorisomme.

Homekouluissako nuo taiteen uudet toivot oppinsa ammentavat. Voi aikoja - voi tapoja.

Apianvirran tuttu lintu

Koskikara päivystää 27.2.2011

Taas se on paikallaan. Päivystää ja katselee kuvaansa ohi virtaavasta vedestä. Sitten aloittaa niiaussession ja pyrähtää pinnan alle.

Muutama ohikulkija jää paikalleen seuraamaan linnun touhuja ja poistuu sitten jatkamaan lenkkiään. Jollain on niin kiire ettei kerkiä pysähtymää. Nopea vilkaisu ranteessa olevaan sykemittariin ja tossuihin lisää liikettä.

Kuutamolla

Greyscale toiminnolla muokattu kuva. (VJ)

Kuva: Jukka Helenius

Kuvan asetuksia.

Polttoväli 300 mm

F- luku f/5,6

Valotusaika 1/1000 sekunttia

Pentax K - x

Muutama päivä taaksepäin,- oli täysi kuu ja ilma kirkas. Pakkaspäivien kohokohta oli kun kuu täytenä taivaalta möllötti.

Kuun kuvaaminen ei sitten ollut hanskassa. Juoksin kameran ja jalustan kanssa ulos, Reinotossuissa ja karvalakki päässä. Pakkanen lähenteli - 30 astetta ja sormet olivat kohmeessa. Kokeilin kahtakin eri kameraa,- ei vaan löytynyt tyydyttävää tulosta.

Kotoväki hermostui ja sanoi: " Nyt se ramppaaminen riittää, mitä naapuritkin tosta touhusta ajattelee ?" Pakkohan se lopettaa oli. Käsky tuli sen verran vakuuttavalla tavalla esitettynä. Annoin periksi taas kerran. Kyllä se joskus vielä onnistuu.

Asia tuli kylillä puheeksi ja pian sähköposti kilahti. Oli joku muukin innostunut kuutamolla temmeltämään. Tuloskin oli jo parempi kuin oma epämääräinen valomöllykkä. Sain luvan, ja pistin sen sähköpostilla tulleen kuutamon näkyville.

Hiukan kuvankäsittelyohjelma kuitenkin tuota kuvaa on muokannut. Siihen on tullut värejä jotka eivät todellisia ole. Pieni vihreä alue ja isompi ruskea. No, joku selitys kai noille väreillekin löytyy.

Jalanjäljet massassa

Väläys vuodesta 2002

Eläkeläisellä on joutessaan aikaa selata vanhoja valokuvia. Kuvia muutaman vuoden takaa jolloinka sellunvalmistuskin vielä Tervasaaressa oli voimissaan. Aika kului ja puhuri vei ukot portista ulos.

Valokuva kertoo ajasta jolloinka massaa riitti ajettavaksi yli säiliöistä ja lattiat saivat kuitupinnoitteen. Miesten kenkien jäljet vain kertoivat liikenteestä joka tapahtumapaikalla oli. Joskus varsin vilkastakin.

Vähiin on käynyt liikenne noissa tyhjissä rakennuksissa. Se on hävinnyttä aikaa. Hetki aikaa kutakin, sanotaan. Tuskin sitä monikaan enään kaipaa. Pala tehtaan historiaa se on kuitenkin. Hetken elää muistoissa ja kellahtavina lehtileikkeinä.

Jäihän sentään muutama CD - levyllinen kuvia.

Helmikuu helistää

Valkeakosken lämpötilakin ryömii kohden - 30 rajaa.

Utopiaa oli väite talven selän taittumisesta. Sanonta: "Helmikuu helistää" toteutuu nyt, olisiko se sitten se oikea taitekohta.

Talvi on antanut runsaasti lunta. Kalamiehet ovat kiristelleet hampaitaan, jäällä oli jonkin verran vettä ja kulku jalkaisin varsin hankalaa. Olisiko nyt kuitenkin sitten tilanne paranemassa, kun päästään aurinkoisiin päiviin ja lämpötila päivällä väistämättä nousee.

Sitten se jaettu kaupunki elokuva.

Kovasti siitä puhuttiin ja mainostettiin. Itse koin sen varsin vaisuksi, jopa yksipuoliseksi. Hakan ja Sedun mainosfilmi johon oli saatu mukaan myös hiukan Heikki Paavilaista ja Apian kesäteatteria.

Pienoinen pettymys oli dokumentti, jonka ehkä parasta antia oli "Valkoisen jäniksen" ikämiespalloilija Jussi Peltosen lirutukset näytösmielessä Tehtaan kentällä.

Hakan liigalisenssikin sitten varmistui, sekin vaati kaupunginläsnäoloa. Tehtaan kentän hoitovastuu kun siirtyi kaupungille. Muutama kesätyöpaikka siinä kuitenkin lisänä aukeaa.

Heikki Paavilaisen kommentointi Apian kesäteatterin ympäriltä todisti ainakin sen että Heikki on kova tupakkimies,- pari toppaa ja silleen pössyttelee. Voihan nenä, pääsisipä mies ajoissa tuosta paheesta irti.