Valtakatu alkaa muodostumaan 40-luvulla.
Pressujen alle siirtyy Koiton talo meikattavaksi 2010
Vanha, koskilaisille tuttu Koitto saa uuden pinnoitteen. Pressut peittävät työtelineet ja julkisivun. Minkälainen on sitten ajan kanssa lopputulos? Kevään edetessä saavat "vapaaherrat", no miksi ei myös daamit,- jälleen kiintoisaa seurattavaa kaupungin keskeisellä paikalla.
Talon seinustalta on jo "Valkeakosken Kello" siirtynyt pois työmaan jaloista ja toivottavaa on että se säilyy edelleen ehjänä, vaikka pari vuotta sitten tulikin kaltoin kohdelluksi ja joutui remonttiin.
Tuo talo on monelle tutuksi tullut aikain saatossa. Se on osa Valkeakoskea ja keskusta ilmettä.
Koiton vintti ja perinteikäs kansanravintola Linno. Niin, niitä ei enään ole siinä mielessä missä ennen hyvään aikaan.
Linno on nimenä säilynyt, kuppila kummallisine aukioloaikoineen on vain haamu, entisestä vilkkaasta puheensorinan täyttämästä kansankuppilasta. Se aika ei varmaankaan enään palaa.
Ei palaa valkoiset pöytäliinat. Ei palaa jämerä portsari joka siirteli saamiaan kolikoita taskusta toiseen.Ei palaa kravattivarasto, josta sai pientä korvausta vasten solmion yläkertaan siirtymistä varten.
Solmiopakko tuli, eli hetken ja poistui. Samoin kävi sille voileipäpakolle, kolmannen oluen jälkeen oli otettava voileipä. Väliä ei ollut vaikka sitä ei syönytkään.
Miten sitten tuo saneeraus muuttaa rakennusta, säilyykö kulman parveke samanlaisena kuin ennen? muuttuuko pintaväri vai säilyy ennallaan?
Kaikki olisi kohdallaan kun järjestyisi vielä näyttely noista Koiton taideteoksista jotka olivat liikkeen ravintolan ja kabinettien seinillä. Kaiken kruunaisi katolle palaava Rengaskahvi mainos joka toimisi yössä valopilkkuna ja vastavoimana Koskikaran neonvaloille.
