Höyryveturi Toijalan ABC asemalla 2010Lumi tuiskuaa nurkissa. Laivaliikenne taistelee talven kourissa. On pakkasta ja jäätä. Nyt on ihan oikea talvi.Rautatieliikenne on myös vaikeuksissa.
Hienot ja kalliit menopelit hyytyvät jääkalikoiksi. Junavuoroja perutaan ja ihmiset ovat kiukkuisia tuulessa ja tuiskussa.
Ratahenkilöstö työskentelee posket punaisina, harjaavat, kolaavat ja kilkuttavat vaihteita radassa auki. On se melkoista hommaa täällä pohjolassa.
Hieno tekniikka ja automaatit eivät korvaa karvalakkipartiota joka rientää paikasta toiseen lapiot tanassa.
Sitä se on työn juhlaa. Nykynuoriso ei tiedä siitä vielä mitään. Pelaavat lämpimässä pirtissä pleikkaria ja ottavat jännityksen lomaan kolaa, mutta vain lasista.
Miten olisi ? Olisiko vielä käyttöä vanhoilla kunnon höyryhevoilla? Vetureilla jotka ovat puskeneet läpi tuiskun ja tuulen. Rataa on piisannut aina kaukaiseen Siperiaan asti.
Rautahepo on mennyt varmasti eteenpäin, puhissut ja suhissut. Tulipesä on niellyt sisäänsä halkoja tai kivihiiltä. No eihän se nykyaikaan käy moinen nokinen homma. Nyt on sähköverkot ja dieselit. Mutta, mutta...
Mitä hyötyä on modernista, nopeasta nykyjunasta. Sille on luvattu vauhtia jopa 200km/h ... Niin, mutta kun nopeusmittari näyttääkin pyöreätä nollaa ja vempele ei kulje eteen, eikä kulje taakse.
Kyllä nuo höyrykäyttöiset olivat sentään ennen aivan toista. Ainakin minä tunnen sympatiaa niitä kohtaan edelleen. On niissä oma viehätyksensä. Messinkiosat, höyryn ja öljyntuoksu sekoittuen savunhajuun.
Ilmatieteenlaitoksen mukaan kulunut talvi on ollut poikkeuksellinen. Tällaista koettiin viimeksi 1969 - 1970 talvena. Yhtäjaksoinen pakkaskausi kesti silloin Helsingissä 67,5 vuorokautta.
